Hyvissä ajoin ennen uuden kouluvuoden alkua Samuel Huber-Huber, Noah Huber-Huber ja minä, Tamara Huber-Huber onnistuimme kuljettamaan useita välttämättömiä tavaroita, kuten koululaukkuja, leluja, koulutarvikkeita ja hygieniatarvikkeita Ukrainan Chernivtsiin.
Paikan päällä saimme arvokasta tukea “Uusi perhe” -järjestöltä, jonka johtaja Tanja Berežnaja otti meidät lämpimästi vastaan. Tanja vei meidät kierrokselle järjestön eri tiloihin ja esitteli meille heidän tarjoamiaan monenlaisia sosiaalityön palveluja. Heidän tärkeimpiä toiminta-alueitaan ovat huumeidenkäyttäjien hoito, kadulla asuvien nuorten tukeminen ja riippuvuuden ehkäisyohjelmien toteuttaminen. Painopiste työssä on yksilöiden hyvinvointi ja terveys.
Tanjan verkosto kaupungissa on laaja ja monipuolinen, ja hän auttoi meitä luomaan uudelleen yhteyden juutalaiseen kouluun, jota olimme tukeneet jo aiempina vuosina. Edellisen kerran olimme tukeneet tätä koulua noin kymmenen vuotta sitten.
Kun saavuimme kouluun, rehtori toivotti meidät lämpimästi tervetulleiksi ja kertoi meille ajankohtaisia uutisia. Hän kertoi, että koulu oli kunnostettava, jotta oppilaiden turvallisuus voitaisiin taata ja jotta koulunkäyntiä voitaisiin jälleen järjestää – muun muassa rakentamalla väestönsuoja. Kun laskeuduimme rakennuksen kellariin, minulle tuli levoton tunne: ajatus siitä, että vain muutaman viikon kuluttua lasten – mahdollisesti ekaluokkalaisten – on istuttava tässä huoneessa suojautumassa raketti-iskuilta yrittäessään keskittyä oppitunteihinsa, on todella surullinen. Tämän vaikean tilanteen helpottamiseksi olimme tuoneet mukanamme myös paristokäyttöisiä lamppuja. Näiden lamppujen avulla oppilaat voivat jatkaa oppituntia hämärässä luokkahuoneessa myös sähkökatkosten aikana, tai ainakin nähdä toisensa ja seisoa toistensa rinnalla.
Itse matka sujui hyvin, rajalle pääseminen kesti suunnitelmien mukaan noin 13 tuntia, vietimme yön Radautissa – edelleen Romaniassa – ja olimme Ukrainan rajalla melko aikaisin seuraavana aamuna. Maahantulomuodollisuudet kestivät hieman kauemmin ja jouduimme odottamaan yli 2 tuntia. Noin tunnin ajomatkalla Chernivtsiin ajoimme muutaman kylän läpi ja elämä näytti jatkuvan normaalisti. Vasta kun katsoin tarkemmin, näin suojatut kellarien ikkunat ja ovet. Itse Chernivtsiin ei ole onneksi vielä kohdistunut raketti-iskuja, mutta muutamaa päivää aiemmin alueella oli tehty iskuja – sireenit soivat yöllä myös Chernivtsissa ja ihmiset pakenivat suojiinsa.
Ajatuksemme ovat paikallisten ystäviemme ja tuttujemme luona, ja toivomme, ettei kenenkään juutalaisen koulun lapsen tarvitse koskaan mennä ilmahyökkäyssuojaan oppimaan hyökkäyksen aikana.
Suuret kiitokset monien yksityishenkilöiden korvaamattomasta tuesta sekä hyödyllisistä ja anteliaista lahjoituksista, jotka mahdollistavat avun antamisen paikan päällä juuri siellä, missä sitä tänään eniten tarvitaan.